Alakuloisena talsin hietapolkua
kotiani kohti. Pienen kuusikon
takaa putkahtaa esiin
harmaahirsinen tölli, jonka
vanhat hirsiseinät ovat tupajumin syömät. Sammaleristeiset hirsien välit ovat ruskean tomun peitossa tupajumien
jäljiltä. Parhaat päivänsä elänyt pärekattokin lojuu harmaana ja rikkinäisenä osin paljaiden ruodelautojen päällä. Savupiippu
on levällään, kuin Tyyny-Jussin virsikirja. Jokunen irronnut tiili lojuu yksinäisenä katolla piipun juurella. Harmaa
savu nousee syyspäivän ankeuteen rikkonaisen piipun hormista. Kallellaan oleva vanha pihapihlaja nojaa lähes kiinni
töllin seinustaan. Valkoiset vuorilaudat ympäröivät pieniä ristikkoikkunoita, muistuttaen minua vankilan ristikkoikkunoista.Silmäni kyyneltyvät
kotiinpaluusta.
On kulunut yli viisitoista vuotta lähdöstäni maailman turuille. Paljon on vettä virrannut kotijoessani
lähtöni jälkeen, kun seikkailin Marrakesissa vuoden, toistakin. Sotkeuduin sitten matkoillani Turkissa huumeisiin ja jäin
kiikkiin. Sain synkkääkin synkempää linnatuomiota siellä 14 vuotta.
Tyhjätaskuna ja henkisesti murjottuna olen saapunut
kotiini, kuin tuhlaajapoika muinoin. – Koputtamatta avaan ristilaudoituksella vuoratun ulko-oven, joka johtaa suoraan
yksihuoneiseen töllin tupaan. Paljaat ja pinttyneet hirsiseinät ovat halkeilleet monista kohdin. Torakoita juoksee hirsien
rakosissa pakosalle, mikä minnekin päin. Tuttu ja musta kaappikello tikuttaa tietoa ajankulusta hirsiseinällä. Pinttynyt ryijy roikkuu vinossa toisella
puolen seinää, johon on punaisella langalla kuvioitu teksti: OMA KOTI KULLAN KALLIS. - Hirveä haju lyö nenääni tupaan tultuani.
Vanha
isäni touhuaa päältä syötettävän hellan kimpussa, vetäen hiilloksesta klapeja sivummalle. Iso metalliastia turisee hellan
päällä. Siitä lähtevä metalliputki johtaa ison puusaavin lävitse läkkikannun päälle. Putkesta tippuu läkkikannuun pahanhajuista
nestettä. –Vanha koukkuselkä isäni keittää pontikkaa ja on polttanut sen pohjaan,joten haju on voimakas ja etova. -
Vanha
äitini haukkoo henkeään vanhassa keinutuolissa istuen. Huomaan hänen toisen jalkansa olevan poissa. – Itkien halaan
äitiäni ja hän sopertaa vaivalloisesti: Minulla on paha sokeritauti ja jalkani on katkaistu kuolion takia. – Menen avaamaan
ikkunaa, joka on tiukasti suljettu.
Isäni huomaa ajoissa aikomukseni ja kiroaa keitoksensa luota: Älä perkeleessä avaa
niitä ikkunoita, voi käryt pistää poliisien nenään. ! – Se on pian linnareissu sitten. – Menen morjestamaan isäänikin
halauksella ja huomaan hänen käsiensä vapinan. Isäni toteaa siihen: - Nyt minusta tulisi hyvä hiekan seuloja. - Olen tullut
kotiini ja lapsuuden muistot ympäröivät minut. –
Ulkona syystuuli riepottelee ruskeita pihlajan lehtiä ja piipun
ilmahormista tuleva pontikan haju häipyy taivaan tuuliin.
